Oon miettiny viime päivinä kovasti sitä, että kuka mä oikein olen. Eilen mä en ollu yhteiskunnassa yhtään mitään, en enää varusmies enkä vielä opiskelija. Olin vaan petetty työtön orpo. Eihän sitä pitäis itselleen lokeroa etsiä, mutta tuntui kyllä oudolta kun sellaista ei ollutkaan. Mulla on elämässä ollu aika paljon murheita, jotka tulee varmasti varjostamaan ajatuksiani vielä pitkään. Nyt on sentään jotain turvaa ja tasapainoa luvassa, kun opinnot taas jatkuu.

Kerronpa itsestäni jotain. Opiskelen yliopistossa fysiikkaa, oon seurustellu kuusi ja puoli vuotta, mulla on isosisko ja isoveli, vanhemmat ryyppäs itsensä hengiltä jo useampi vuosi sitten.  Oon n. 25 vuotias. Oon melko positiivinen ja iloinen ihminen, mutta aina välillä masennus ja synkät ajatukset vie voiton ja kaikki tuntuu turhalta.

Tällä hetkellä mun elämässä painaa eniten se, että mun avomieheni petti mua. Olin armeijassa vuoden (armeija oli pitkäaikainen haave ja mielestäni kansalaisvelvollisuus) ja sillä välin siippa oli päättänyt, ettei meidän kommunikaatio enää pelaa, me ollaan osittain vieraannuttu toisistamme ja että kaikki se masennus, jota hän koki johtui meidän suhteesta. Meillä on oikeasti olllu pääosin onnelllinen suhde ja rakkautta riittää edelleenkin, jotain vaan alkoi mennä pieleen kun keskustelu loppui ja alettiin juttelemaan täysin turhista ja pinnallisista asioista. Jätkä päätti niin, että ainoa keino saada tää kaikki loppumaan on mennä panemaan muita. Ei suinkaan mulle suoraan tunteistaan puhuminen! Petettyään mua ensimmäisen kerran hän ei vaan pystynytkää kertomaan siitä mulle, päätti odottaa siihen asti että mun armeijani loppuu. Se päätyi pettämään mua uudelleen sen saman naisen kanssa... Heillä kuulemma synkkas kavereina tosi hyvin... Vituttaa... No joo, jotain kuulemma muuttui ja heillä viileni välit siltä paneskelutasolta. Täytyypä haastatella jätkää tarkemmin, että ymmärtäisin ollenkaan, että mitä helvettiä on tapahtunu. Jätkä petti mua kännipäissään vielä kerran tammikuun alussa. Kun kyseinen nainen sitten yritti tappaa itsensä heti seuraavana päivänä, jätkä havahtuikin tekemäänsä paskaan ja alkoi pohtimaan asioita ihan tosissaan. Parin kuukauden päästä hän lähti kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille töihin. Lähtiessään hän oli jo taas täysin onnellinen mun kanssani ja varma siitä että oon oikea nainen hänelle. Olin silloin itseki ihan onneni kukkuloilla. No, siitä taas pari kuukautta eteenpäin kaikki musertui kun sain selville mitä oli tapahtunu. Etsiskelin tietokoneelta vanhoja valokuvia ja törmäsin epämääräiseen kansioon. Avasin kansion ja huomasin, että sinne oli  tallentunu kaikki messenger-keskustelut, joita jätkä oli käyny. Vaikka ne ei todellakaan mitään seksiviestejä ollu, niin kyllä niistä silti sai selville mitä oli tapahtunu ja koska. Jätin miehen heti...

Tarina jatkuu kun pääsen seuraavan kerran koneelle...